Hiustenlähtö

Koska hiustenkasvu on syklistä, menettää jokainen ihminen päivittäin hiuksia. Tämä on siis aivan luonnollista, eikä siitä kannata huolestua. Ne henkilöt, joilla on lyhyet tai vaaleat hiukset, eivät huomaa päivittäistä hiustenlähtöä niin selkeästi kuin pitkä-/tummahiuksiset.
On myös tilanteita, jolloin hiustenlähtö lisääntyy. Näistä tunnetuin on maskuliininen hiustenlähtö, jolloin mies alkaa kaljuuntua.

Maskuliininen kaljuuntuminen aiheutuu perintötekijöistä ja mieshormonin lisääntymisestä verenkierrossa – toki pelkkä hormonin lisääntyminen ei yksistään vaikuta asiaan, sillä silloin kaikki miehet olisivat kaljuja. Kaljuuntuminen onkin monen sattuman summa; perintötekijät, mieshormonin ja iän yhdistelmä.
Miespuoliseen hiustenlähtöön on nykyään lääkkeitä/hoitoja, joiden avulla voidaan lähtöä hidastaa, mikäli lääkkeitä/hoitoja tehdään säännöllisesti. Koska nämä asiat kuuluvat lääketieteeseen, emme käsittele niitä tässä, vaan asiaan erikoistuneet lääketieteen edustajat kykenevät antamaan asianmukaista tietoa asiasta.
Naisilla voi esiintyä vastaavanlaista hiustenlähtöä, kuin mitä miehilläkin, mutta ei niin voimakkaana. Hiustenlähtöön vaikuttavat perintötekijät ja lähtö esiintyy päällishiusten harventumisena.

Kilpirauhassairaudet tai muut vaikeat yleissairaudet voivat myös aiheuttaa hiustenlähtöä, mutta myös hiusten voimakas ja jatkuva harjaaminen tai toistuvat voimakkaat kemialliset käsittelyt. Eräät lääkkeet(ehkäisytabletit) voivat aiheuttaa hiustenlähtöä, kuten myös voimakas laihduttaminen ja/tai sinkin- ja raudanpuutos elimistössä.

Pälvikalju

Ihminen voi joutua tilanteeseen, jolloin hiuksia alkaa lähteä hiuspohjasta läikittäin – tätä kutsutaan pälvikaljuksi. Pälvikalju on varsin tavallinen tauti, jota esiintyy naisilla ja miehillä yhtä paljon. Pälvikalju voi puhjeta missä iässä hyvänsä, mutta usein sitä esiintyy lapsilla ja nuorilla aikuisilla.
Pälvikaljun syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta se voi olla myös perinnöllistä.
Yleensä pälvikalju on ohimenevää(kestää alle 6 kuukautta), mutta joillekin se voi olla kroonista. Pälvikaljun tulessa esille on aina syytä kääntyä ihotautilääkärin puoleen.

Muita hiuspohjan häiriöitä

Kuiva hiuspohja ja hilse

Hiuspohjan iho uudistuu jatkuvasti. Normaaliin uudistumiseen kuuluu lähes näkymättömien vaaleiden, pölymäisten hiussolukkojen irtoamista päivittäin. Nykyajan elämänrytmi on stressaavaa ja se näkyy myös hiuspohjassa; väsymys, stressi, kemikaalit, liialliset pesut ja ravinto aiheuttavat sen, että hiuspohjan iho kuivuu ja irtoava solukko lisääntyy – hiuspohja siis kuivuu. Monesti kuivaa irtoavaa solukkoa pidetään hilseenä, jota se ei kuitenkaan ole. Hilse on rasvaista ja laattamaista, kun taas kuivunut iho on kuivaa ja pölymäistä – hilsettä ja kuivaa hiuspohjaa tulee hoitaa siis eri tavoin. Varsinainen hilse aiheutuu hiuspohjan ihon liian nopeasta uudistumisesta ja tarvitsee shampoon ja hoitoaineen, jotka sisältävät sinkkipyritionia tai rikkiyhdisteitä. Hilsetuotteita tulee myös käyttää kuuriluonteisesti, eli ei siis jatkuvasti vuodesta toiseen. Kuiva hiuspohja taasen tarvitsee kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen, joita voidaan käyttää päivittäin.

Päätäi

Päätäi on ihmisen loinen, joka on siivetön, verta imevä hyönteinen. Päätäi elää hiuksissa ja hiuspohjassa, jossa se elää imemällä kantajaltaan verta. Päätäi liikkuu kolmen jalkaparinsa kanssa sekä hiuksissa että hiuspohjassa. Täi on kullanruskea(lähes näkymätön), litteä ja 2-3mm pitkä. Aikuinen naaras elää keskimäärin 2-3kk ja kykenee tuottamaan 200-300 munaa(saivaretta) elinikänsä aikana. Saivareet ovat ”liimautuneet” hiukseen, lähelle hiuspohjaa ja ne ovat n. 1mm mittaisia, vaaleanharmaita nystyjä.
Monesti uskotaan, että täitartunta aiheutuu huonosta hygieniasta/likaisuudesta, mutta tämä ei pidä paikkansa; täi viihtyy yhtä hyvin puhtaissa kuin likaisissa hiuksissa, eikä tartunnan perusteella voida tulkita tartunnan saaneen hygieniaa.
Päätäin yleisin ”uhri” on lapsi ja epidemiat ajoittuvat aikoihin, jolloin lapset kokoontuvat yhteen tarhoissa ja kouluissa.
Täit tarttuvat kosketuksen perusteella ja kykenevät elämään n. vuorokauden ilman kantajaa. Tämän vuoksi on syytä välttää toisten ihmisten käyttämiä päähineitä, kampoja, harjoja ja niihin rinnastettavia asioita.
Mikäli koulusta/tarhasta tulee ilmoitus/varoitus täiepidemiasta, on aina syytä tarkistaa lapsen hiukset huolellisesti, pienillä jakauksilla ja tiheän kamman avulla – näin voidaan vähentää tartuntojen leviämistä minimiin.
Täitartunta on yleensä aina yllätys kantajalleen, mutta kuitenkin hoidettavissa.
Mikäli täi tartunta on iskenyt, löytyy apteekeista tehokkaita hoitoja niiden tuhoamiseksi. Tärkeätä kuitenkin on, että seuraa tarkoin tuotteen käyttöohjeita ja uusita hoidot n. 7-8 päivän jälkeen, jotta voidaan varmistaa kaikkien täiden tuhoutuneen. Myös hiukset tulee hoitojen aikana kammata päivittäin täikammalla, kuolleiden täiden ja saivareiden poistamiseksi. Apteekeista saa myös tarkat tiedot miten puhdistaa vaatteet ym. tartunnan aikana.
Mikäli kampaamoomme saapuu henkilö, jolla toteamme täitartunnan, kerromme siitä välittömästi ja hienotunteisesti – valitettavasti emme voi jatkaa silloin palvelutapahtumaa, tartuntavaaran vuoksi ja palvelu voidaan toteuttaa vasta siinä vaiheessa, kun hoitokuuri on suoritettu loppuun. Hävitämme myös mahdollisessa kosketuksessa olleet pyyhkeet/suojaliinat.
Koska täitartunta havaitaan liikkeissämme hyvin aikaisessa vaiheessa(ennen työskentelyn aloittamista), ei muille liikkeessä oleville aiheudu siitä vaaraa – onneksi tapauksia on myös erittäin harvoin, kiitos valveutuneiden vanhempien ja tarhojen/koulujen tehokkaan tiedottamisen ansiosta.